sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Joulun ja uuden vuoden aikaa

Koko joulun ajan vietimme sukulaisten kanssa. Aaton ja päivän välinen yö oltiin serkun lattialla, muutoin yöt kotona. Kumpikin koiruus jaksoi käyttäytyä oikein hienosti. Aattona sekä Vonsp että erityisesti Wisp hinkusivat joululahjoja. Wispulainen puolisikamaisesti meinasi avata kaikki näkemänsä paketit, mutta ymmärsi sitten odottaa. Rokki Vonspulainen myös tykkäsi repia papereita lahjoista. Ihmisille oli kauhean tärkeä, että missä paketissa lukee Pip, niin sen pitäisi juuri se avata. Ihan sama kakki paketeista löytyneet pehmolelut ja saparot sekä muu herkku on korppukoirien yhteistä. :oD

Roksutti rauhoittui aavistuksen helpommin kuin Pippis, mutta ihan ok siis kumpikin. Päivänä ja tapanina oli serkun luona myös mun veljen perhe. Nuorimmainen veljenpoika tykkää kovasti koirista, mutta pelkää silti hirveästi, joten korspukkaan joutuivat aidan taakse, jossa makoilivat fiksusti. Tapanin päivää edeltävänä yönä oli karmea myrsky, joka jatkui päivän ajan. Takaovelta kymmenen metrin päässä kaatui iso mänty onneksi poispäin. Sähkö oli poissa kahdeksan tuntia ja tuuli ujelsi oikein kunnolla. Koirustajat makoilivat soffalla viekussa tavallista innokkaammin. Metsäpoluilla on nyt hieman vaikea kulkea, sillä kaatuneita suuria puita on valtava määrä.

Uuden vuoden aattona oltiin veljen luona ja taas koirat yllättäin aidan takana suurimman osan ajasta. Se on tosi hyvää harjoitusta erityisesti Pipalle. Kotio lähdettiin ajelemaan jo viiden jälkeen, jottei Rokin tarvitsisi nähdä ilotulitusraketteja. Ennen puolta kuutta ne jo laittomasti alkoivat kyllä paukkua. :o( Vuodenvaihde sujui varsin kivasti. Pippaa ei haittaa mikään, se rouskutteli tyytyväisenä naudan luita ja nukkui reporankana, kun taas Rokkia stressasi. Poronen istui ja tuijotteli mua. Jossain vaiheessa pistin dvd:n soimaan, ja monta tuntia katseltiin Mamma Mia!, lauloin kovaa mukana ja Ronspu oli soffalla turvassa viekussa. Mun laulaminen ei oo kauneudella pilattu, joten julmasti annoin kärsivälle poroselle vielä suurempaa kärsimystä, ettei pauke niin paljon pelottaisi. ;o) Välistä se nosti päätään ja kuunteli paukkuja, mutta rauhoittui heti taas nukkuma-asentoon keräselle. Koko illan aikana se ei tärissyt yhtään eikä alkanut läähättää eli meillä meni tosi hienosti. :oD

Ei kommentteja: