Synttäripäivän puuhia

Aamusta lähtien Pippa on saanut normaalia enempi lellittelyä ja herkkusia. :oP Aamuruuan lihan paitin pannulla just ennen tarjoilua, nam. Ruuan jälkeen nassit saivat perinteiseen tyyliin ohuet puruluutikut hammasharjoiksi, yhden rouhetikun ja yhden kierretikun. Pip söi rouheen ja vilkaisi kierretikkua ja ilme sanoi selvästi, ettei sankarikoirat väsytä sellaisilla leukojaan. ;o) Jostain syystä ei vaan maistunut.

Aamulenkki tehtiin Tuulan sakin kanssa, ja ennen sitä ehdittiin piilotella huulirasvapuikkoja metsään. Pipsi oli niin vauhdikas, että Roks taisi tehdä useamman löydön.

Lenkiltä palatessa hurautettiin Hossuun, jossa Pip sai tehdä kiihkeää tokoa patukkapalkalla. Kiihkeä se todella olikin, tosi voimakasta seuraamista, upeat noudot ja kiertämiset ja siihen yhteyteen pysäys maahan. Rokki teki pelkkää seuruuta, sillä vähän matkan päässä oli vieraita koiria. Kontakti pysyi hyvin, pääosin hienosti meni, mutta pieni laiskuustekijä koitti nostaa päätään.

Iltapäivällä oli vuorossa esineruutu ja jälki. Nyt ei jutut sujuneet ensinkään silleen ku Strömsössä. :o( Talloin jälet, Pipalle ehkä vajaa 400 metriä kahdella suorahkolla kulmalla, Rokille noin 300 metriä ilman kulmia. Pohja varpuisa, tuulta jonkin verran. Vanhennuksen aikana esineruutuun, jonka Pip sai aloittaa. Se toi niin ylkiihkoissaan ekan esineen et namia ottaessa puri mun oikeaan etusormeen syvän reiän. Sattui, veri virtasi ja huusin ku syötävä sattumisen takia, onneks ei alkanut kunnolla huipata kivun takia. Jatkettiin esineruutua, ja uskomattomasti nuo koirat toipu mun huudostani. Jopa Roks teki hien oa nenätyötä, vaikka sen sisar hento karvainen -ominaisuus käski nuolemaan mun kipeää sormeani verestä puhtaaksi.

Eipä mennyt jälkikään hurrattavasti. Joku kakskoirainen ihminen just lähti pois siltä kohtaa missä jälet oli kummallakin puolla tietä, ei parantan ut mun itsevarmuuttani laisinkaan. :o/ Pip kyllä alkoi upeasti, mutta toisella kulmalla se alkoi haahuilla niin paljon ja vei mut ihan outoon kohtaan. En merkkaa jälkiä, joten en voinut laittaa sitä jatkamaan oikeasta kohtaa. Ketutti ja päästin sen irti, ja se jatkoi "jälestämistä", toi vielä kaks kepukkaakin. Yks keppi vaan jäi sitten metsään. Seuraavan jälestäjän kohdalla tuli mieleen että ranteet auki, voi sentään. Rokki tuli oloisena autosta, virtsi hienosti käskystä ja alkoi etsiä jälkeä nokka tuhisten. Mutta sepä ei etsinytkään tai löytänyt jälkeä vaan jonkin oksennuksen. :o( Sitten luulin sen lähtevän töihin, mutta se olikin omasta mielestään sunnuntaikävelyllä, ihan merkkailikin. :o( Hermo ei kestänyt eli poronen autoon ja kysyin, haluaako Pip vilkaista toista jälkeä. Pippahan halusi ehdottomasti. Alku oli Rokin ja mun toimesta pahasti tallottu, mutta Pip onnistui mun alkuavustuksella löytää jälki. Se ei ollut hihnassa, kun tavoite oli pelkästään löytä muutama keppi, ettei laiska-maten tarvis uusia sahata. Tallotuin kohta oli vaikea, Pipsi ei kunnolla pystynyt seuraamaan jälkeä, mutta muutoin tää vapaajälestys meni varsin ok. Kepeistä jäi yks nostamati. Jäljet oli vain päälle puol tuntia vanhoja ja keppejä Pipalla kuus ja Rokilla viis. Siispä jäljet syvemmälle metsään, ettei ole kulkijoita tai oksennuksia. Alku pitää Rokille merkata tarkkaan, että voi ainakin muutaman kerran näyttää oikein selvästi ja rauhallisesti kehua sen alkaessa nenätyön.

Sormi vuoti ja särki sen vertta rajusti, että ärripurri-Maria perui iltaisen kävelyn lagottosakin kera. Kenenkään tarvi sellaista ketutusta kuunnella. Nyt onneks jo alkaa helpottaa, kirjoittaminenkin auttaa. :o) Ja hienoja nuo mun elukat on, vaikka elämässä on huonojakin päiviä. :oD Ja selvisin sormiepisodista hengissä. ;o)