Maanantaina oli auto huollossa ja sain vaihdatettua siihen talvitilsat alle, joten reisu kutsui.
Tiistaiaamuna lähdettiin koiran kanssa kohti Lappeenrantaa, jossa kyläilin haaveilemani aussienpennun mahdollisen isukkikoiran kodossa. Perheessä on kaksi muutakin aussia. Uskomatonta, että ihan vieraalta ihmiseltä kysyn, sopiiko tulla käymään ja tutustumaan koiraan. Ja Anne vielä toivotti tervetulleeksi. Hienosti koirahulluus yhdistää ihmisiä. ;o)
Noin viikon ennen lähtöä syötin Rokille kauranversouutetta, puin sille ajomatkaksi Thunder Shirtin ja Adaptil-suihkutin auton parin tunnin välein. Koiranpoika läähätti kovasti koko matkan, ja joka pysähdyksellä juotin sille possunsuikateitten keittovettä. Matkan meni paremmin kuin pelkäsin. Pitkän ajon jälkeen tosin Rokki nyt taas alkanut olla jopa Porin matkalla levottomampi. Pippaa ei 800 kilsan ajo hetkauta milleenkään.
Tiistaina vietin aikaa aussiepoika Pepsin kotona, ja sain nähdä sen olevan mukavan rauhallinen arjessa. Anne tokosti sen kanssa pikkuisen pihalla. Pepsi ei ole erityisen kiihkeä, mutta reippaasti ja halukkaasti teki kaiken. :o) Illalla pääsin seuraamaan isäntä-Samia ja Pepsiä agiharkkoihin. Pikkuisen koirustajaa hullutettiin ennen treenejä, ja varsin upeasti se sitten menikin. Mahtavaa koirakon yhteistyötä. :o) Ja määkin sain pienesti ohjata Pepsiä, ja se meni hienosti, pientä vieraskoreutta eli vaatimattomampi vauhti tietenkin mun kanssa. Keskiviikkona Pepsi reenasi esineruutua ja jälkeä Annen kanssa. Esineruudun esine oli aika haastava, mutta löytyi se lopulta. :o) Jälki oli tarkkaa työtä, tykkäsin. Kaikkinensa Pepsi teki erittäin hyvä vaikutuksen ja toivon yhä enempi saavani sen ja Vespan penskun. :oD
Mun koirilla oli melko pitkät odotukset autossa, mutta hyvin ne jaksoivat. Pipalla oli takki päällä. Yövyttiin koirain kanssa hostellissa, mikä sujui oikeinkin hyvin. Alkuun karvanasseja mietitytti, pitäisikö käytävältä kuuluviin ääniin reagoida. Ite en ääniä huomioinut milleenkään vaan pistin koiskuille ruuat tarjolle. Sen perään iso pinkka ohuita puruluita ja pian pupuset olivatkin jo unessa. :o) Olin niin iloinen ja ylpeä niitten reippaasta käytöksestä, kulkivat käytäviä pitkin ku suurenmpiakin matkustajia olisivat. :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti