tiistai 27. marraskuuta 2012

Tokoa ja jotain

Sain perjantaina auton Vesa-Matista, ja kaikki vaikutti olevan ok. Sanottiin, että jos moottorivalo taas syttyy, korjauskeino olis vaihtaa ohjausyksikkö (?), joka maksaa reilun tonnin. :o/ Siispä toivottiin parasta. Vajaata vuorokautta myöhemmin pihkanan valo syttyi taas. Ei auta ku mennä autokauppaan ja toivoa, että tuosta vanhasta sais ees jotain väliä. Nyt on "lupa" ajaa sillä, mutta ei oo nautintoa ei. Työmatkat ajan sillä ja kovasti toivon pääseväni aina perille.

Valo alkoi palaa AgilitynLumon hallilta lähteissä lauantaina. Takana oli aikas kiva tokoharkka. :oD Porukkana meitä oli mun rekkuin lisäks Hyrsky, Utti ja Watti. Rokistab löytyi kiihkoja siinä määrin, että koiranpoika jopa haukkui mm. hypylle lähtiessä. ;o) Seuraaminen ja jätöt hienot. Ruutuun Pomppis meni rajulla vauhdilla. :o) Luoksetulokin uskallettiin, vaikka suht likellä oli muita koiria. :o) Paikkamakuuta poroinen teki itekseen. Mun ja Rokin välistä käveli Watti ja Rokki hienosti makoili rauhallisesti ja varmasti paikallansa. :oD Kaikkinensa hienousmies! Pippa oli kiihkeä. Meinas tulla kiire, muutaman kerran myöhästyinkin sen verran, että alkoi kuulua vienoa kitinää. Koklattiin yhdistellä muutamat suoritukset. Lähetin hypylle, hypyn päällä kehotus edessä olevalle merkille. Merkiltä lähetys ruutuun, josta uusi lähetys agilitypöydälle (vaikea, vaati apuja ja toistoa!). Pöydällä ollessa heitin kapulan ja sen sai sitten tuoda mulle. :o) Ihmeesti tuo Pip jaksaa keskittyä, mutta otti se sitten voimillekin. Hirmuisa läähätys ja lelu tapettiin karmaisevalla tapporavistuksella. ;o) Pippaliini on niiin ihana tokostuseläin, hulluna siihen olen. :oD

Metsälenkeillä harrastan eläinkokeita. Pudotettu esine olikin yllättäin flexi, mikä oli Pipsin mielestä niin outoa, että nousi vasta kolmannella kerralla. :) Hanskoja kun tiputtelen ja koirat samanaikaisesti päästä, palauttaa melkein Roks aiemmin. Pippa on niin hypervauhdikas, että menee aina rajusti ohi ja huitelee ties missä. Varsinkin pimeässä tää korostuu. Rokin motivaatio tuoda mulle on viime aikoina parantunut roimasti. Ja jotain hyvää mun kammottavasti työkiireestä sentään on, ei ainakaan tehdä koirain kanssa kyllästymiseen asti ja niisät löytyy himoa tehdä vaikka muille jakaa. ;oD

Loppuun ikävä uutinen: pentuhaave on nyt menneen talven lumia, sillä  nartulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. :o( En tiedä, alanko jotain muuta pentuesuunnitelmaa tutkailla, aika näyttää.

Ei kommentteja: