Työviikko oli kiiruinen, pahimmillaan työ matkoineen vei 13,5 tuntia. :( Mutta ei koirat silti ihan tuuliajolla ole. :) Lenkillä käydään niin, että ajetaan auto metsätien reunaan ja siitä pääsee saman tien kuljeskelemaan koiskut vapaina. Rokki pysyy melko lähellä, muutaman kerran portsu on pistänyt camel bootsit jalkaan, mutta silloin olen ollut aivan hiljaa ja piiloutunut. Vonsp on heti palnnut. Eilen se oli taas mun makuun inan kaukana, piilouduin ja olin pienessä sykkyrässä. Mitä tekee jokusen kerran hakuharkoissa ilmaisua reenaillut Pippaliini: täydellisen haukkuilmaisun. :oD Niin selkeä oli, että Rokkiki tuli välittömästi täysillä paikalla, ja kummallekin nassikalle hyvä palkka. :o)
Hanskoja ja Hiiru Schmiiruja piilotellaan päivittäin metsässä. Rokin palautusmotivaatio huonontunut, joten mun pitää etsityttää taas jonkin aikaa koira kerrallaan. Rokin mielestä on vaan niin ihana katsella ku loma taitava siskokoira tekee upeasti etsimistöitä. <3 Pudotettua esinettä on vissiin tehty liikaa, koska Wisp on kehittänyt silmät selkään enkä saa tipautettua sen huomaamatta, tarkka plikka. ;o)
Tottelevaisuutta hiemaisen sekä sisällä kotona että metsälenkillä. Pipan kaukkarien jumitus oli vain se yksi kerta, nyt nousee hyvin ensmäiseen asentoon. Jättöjä tehty tandemina ja koira kerrallaan, ei ongelmia. Kiertämistä, luoksetulon osia sun sellaista.
Kiipeilykanto on Pipan suosikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti