Keskellä viikkoa vapaapäivä hujahti ihan suit sait. Vapaan kunniaksi koitettiin pienoisesti harrastellakin jotain.
Eilen minimaalista tokostusta lenkin yhteydessä. Muuten kaikki ok, mutta Pippiksen kanssa pitäis muistaa tehdä kaukkareita myös kaukaa, ettei tulisi eilisenmoisia epävarmuuksia, flik ei noussut ekasta makuusta minnekään ekalla kertaa. Onneksi palautui muistiin ja saatiin kaks onnistunutta heti perään.
Tarkkuusetsintä on sit kivaa. Supia ja ostoskärrypolettia on parina päivänä etsiskelty. Kerran meni homma Rokilla poletin raapimiseksi, mutta en pyytänyt lopettamaan, ni jäi ei-toivottu käytös siihen. Upeasti nenä tuhisten kumpikin etsii ja varsin varmasti pikkuesine tulee mulle käteen. :o)
Tänään kummallekin varpumetsään n 120 metrin namijälki. Namina herkkua puolikosteaa tuollaista. (Tilasin sitä juuri tuolta nettikaupasta lisää, lammas-riisin lisäksi myös kana-perunaa, sillä loistava jälkinami, ainakaan vielä siinä ei ole ensinkään ötököitä.) Keskimäärin joka kolmannelta askeleelta löytyi namia, ei vanhennusta, ei tiukkoja kulmia vaan kaarteita, tuuli vieno. Pippa teki ensin tosi tarkkaa työtä, taisi syödä melkein jokaisen namin. :o) Uskomatonta, että tämä nami saa sen tekemään noin huolellista nenätyötä. :o) Rokki oli sitten vuorossa, ja heti kättelyssä meinasin heittää hanskat kehään, sillä metsätietä pitkin tuli hevonen. Vaihdin pari sanaa ohjastajan kanssa, ja pohdin, miten ihmeessä saan Ronspun kiinnostumaan haistotyöstä. Ihan turhaan mietin, Poks meni määrätietoisesti kohti jäljen alkua, täydellinen keskittyminen työhän hevoseen vilkaisematta ja upea omatoiminen jäljhestämisen aloittaminen. Koko jäljen poroinen meni hitaasti mutta äärimmäisen tarkasti. Aivan uskomattoman hieno suoritus Pomppuselta ku hevosta tuskin huomas, taitoporo. :oD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti