Pentuselämää

Edelleen on opeteltu elämää. Kotona tilanne Pipan kanssa on vaikea, kun taas Rokki on diplomaatti. Lulu on pääosin keittiössä, jonka aitoina boksi ja kompostikehikko. Pip on pari kertaa tehnyt hyökkäyksiä aitaa kohti. :o(

Oon koittanut opettaa pikkuselle omaa nimeään ja luoksu tulemista sekä runsaita kehuja on sadellut pissoista ja kakeista ulos. Puolelta päivin mentiin AgilitynLumoa-hallille Pipan ja Rokin harkkoihin. Kumpikin oli pätevä, matte vain väsymyksestä vähän sekopää. Lulu kävi haistelemassa pihaa ja kannoin sen sylissä halliinkin, jossa ei uskaltanut syödä ruokaa, nami meni alas. Ihmisten kovat äänet ja koirien haukkeet olivat pelottavia juuri autosta heränneen pulusen mielestä. Eilisillan autoilu oli 45 minuuttia pääosin huutoa, kun taas tänään alkuun viisi minuuttia huutoa ja sitten rauhallista nukkumista. :o) Lulu ei halua olla yksin, minkä se sanoo ja kovalla äänellä. Toivottavasti se vähitellen tottuu eikä tule ongelmaa. Autossa se muuten nukkui niin kivasti, että Porin jälkeen oltiin Pipan ja Rokin kanssa puolisen tuntia metsälenkillä Lulun tirsatessa boksissaan.

Hallin jälkeen piti hakea PetPorista siankorvia. Siellä oli ihan turvallista olla sylyssä ja nauttia tätien antamaa herkkua. :P Nyt iltasella kaikki kolme saivat naudanluut. L ei kauaa jaksa järsiä, mutta selvästi silti tykkää.

Leikkasin nukkuvalta pentuselta kynnet. :o) Viime yönä ja tänään iltapuolikahdeksaan mennessä ei pisuja tai kakeja oo ensinkään tullut sisälle. Yöllä heräsin aina johonkin levottomuuteen ja heivasin tyypin pihalle.

Lulun pitäisi syödä 1,5dl kolmasti päivässä, mikä tuntuu tosi paljolta, kun päiväannos 4,5dl. Rokki sai tuonikäisenä 4 x 0,5dl eli alle puolet Lulun määrästä. Pipan pentuajan ruokamäärää en löytänytkään äkkiseltään. Lulu jättää, vaikka annan sille noin desin. Namina ne eivät maistu sille enää lainkaan. Saa se toki koittaa, saako jotain siankorvasta irti. Kysyttävä kasvattajalta, onko annos varmana noin iso.