Ei tie kovin hankalaksi muuttunut, kun jatkettiin matkaa, tavispolkua. Kärjenkallion lintutorni näytti kovin korkealta, ja onhan se Metsähallituksen sivuston mukaan yksi Pohjoismaitten korkeimmista. :oD Rokki oli sitä mieltä, ettei mieskoiria pelota tai jännitä mikään, joten se meni yybervarmatassuisesti ihan ylös asti. Pippaa alkoi jänskättää ennen viimeisiä rappuja, mutta kutsuin tyttöstä, ja tottakai Pippa tuli komeasti ylös. :oD) Taitavista kiipeäjistä on todistuaineistoa. ;o) Kuvassa alla Pippanen tutkailee Puurijärven suomaisemia.
Näkymää suolle 18-metrisestä tornista.
Puurijärveltä suunnattiin Isollesuolle. Mutilahden lintutorni oli lastenleikkiä varrattuna Kärjenkallioon. :o) Ja olivat ystävällisesti laittaneet torniin penkin, jolle juuri mahtui kaksi hienoa koiraa. :oD
Isonsuon reunassa on parikilsainen luontopolku, joka on pitkospuureitti. Tästä me tykätään. Alkumatkasta kumpikin koira kulki mun edellä, hetkon päästä toimi Pip vetokoirana ja Rok peesaajana, toimi hyvin. Kierrettiin lenkura kaksi kertaa, koska pitkospolku Ala-Kauvatsajoelle ei ollut käytössä. Icebugit olis olleet aika näppärät tuolla, sillä muutamassa kohtaa puut olivat aika liukkaat. Suo on kyllä niin ihana paikka.
Pipan willapökät näyttää vähän vaatimattomilta, mikä johtuu siitä, että Pippanen mulkkasi. Se huomasi ojassa raikkaannäköistä, kirkasta, houkuttelevaa ja luultavasti maanläheisenmakuista vettä, jota ajatteli pikkasen juoda. Mutta sammaleinen reuna ei ollutkaan tassun alla ensinkään tukeva, ja Pippis oli kaulaa myöten vedessä. Helposti ylös, pieni purautus ja reippaan tyttösen matka jatkui. :o)
Turvesuuli.
Luontopolun varrelta löytyi pieni lintutorni, jossa karvanassit nauttivat herkkueväänsä. :oP
Reisun jälkeen on pienillä koirilla väsy. Ensin toki pestiin ja harjattiin Pipan turkista ojasta tullutta maanläheistä, turvetyyppistä haisua sekä kuraisuutta. Väsynyt mutta tyytyväinen Wisp. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti