Autoa ei saanut Harjavallassa korjattua, maanantai-iltana taas sama kremppa. Tänään ajoin sen Poriin, sydän löi ehkä kahtasataa ja tuijotin kojelautaa koko matkan aika paniikissa. Se kulki ilman tuskaa merkkikorjaamoon, josta jo soitettiin ja vika mahdollisesti on löytynyt. Huomenna syynäävät lisää. Kauhulla jo ajattelin, että tars uutta kiesiä alkaa suunnitella. Jospa tuon vanhan kanssa vielä jokusen vuoden sais taistella. Jos se tulee kuntoon, niin mahdanko uskaltaa reilun kuukauden päästä sinne Kiteelle, jännäksi menee. Onneksi koirat eivät olleet kyydissä kolarin aikana eikä tänään. Jos Roksu olis haistanut mun kauhun, ni ei varmaan tulis ikinä enää kyytiin. Maanantaina jo suihkuttelin autoon D.A.P.-suihketta, jonka Roks huomasi autoon hypätessä. Ajettiin Järilään metsälenkille, jolla matkalla ei koiranpoikaa ahdista, joten tehosta en osaa sanoa. Pyrin suihkuttelemaan auton tästä lähin joka kerta, jos ajetaan päälle viis kilsaa. Kunhan se auto nyt vaan saatas takas. :o)
Maanantaina siis Järilässä lagottojen kanssa. Ronspu sai jonkin tuoreen haisun ja etsiskeli, muttei reissullansa onneks mitään löytänyt. Eilen lenskuiltiin kotoa käsin. Ja tänään päästiin autokyydillä metsään, sillä sauvakäveltiin. Roks ei häiriintynyt sauvoista ensinkään, aiemminhan ne epäilytti sitä. Taas hajut kiinnosti, panin osaksi matkaa siis hihnaan. Tarkkuusetsintää on metsässä ihan pakko tehdä. Tänään kumpikin odotti vapaana. Talloin nelisen neliötä ja piilotin pikkujutun kummallekin kaks kertaa. Uskomattomasti ne raaskii odottaa omaa vuoroa paitsi Rokki kerran. Pip keskittyi tänään loistavasti ja löysi ennätysmäisen nopeasti.
Tehtiin sisällä pidempiä pätkiä seuraamista ja palkkana omatekemiä keksiä. Pip on aina upea, mutta niin oli Rokkikin tällä kertaa. Palkalla ihan oikeasti on väliä! Keksit on niin hyviä, että syön niitä välistä itekkin. ;oP uus erä pitäs varmaan leipoa.
Naksuttelin koiria tasapainotyynylle, mikä onnistui hienosti. Rokki tietty tarjoaa koko aika takatassuja tyynylle. Metsässä olen katsonut muutamia sammaleisia mäkiä sillä silmällä, että aletaan tehdä siellä lihasharkkaa koikkusten kanssa. Kerran jo siellä tassuteltiin mäkeä siksakkia eestaas. :o) Teki oikein hyvää omillekin takjaloille. :oD Uimaan ei autottomina päästä ei koirain Yyteriin, jonne kovasti kaipaisin kävelemään merenrantaan. Jäljestäminenkin on mahdotonta ilman kiesiä. :o/ Haaveilemme auton heräävän henkiin ja sitten... :oD)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti