Rokki ei ole kisakoira

Rokki ja agility ei ole kaikkein kiihkein kombinaatio. Tai kyllähän Ponspu tekee ihan mahtihienoja suorituksia Teron hallilla :oD, mutta ei se agi muualla oo yhtä kivaa. Pienen hetken jaksaa porostin olla kiinnostunut muuallakin, mutta ei ihan niin kauaa, että hidas ja kankee ohjastajansa pystyisi ohjauskuvioita oppimaan. Nyt kesällä on kuuma, mikä tekee koiranpojasta aikas flegun. :o/ Kisareisuilla käyminen on todella rankkaa, koska Rokki on taas alkanut huonommin viihtyä autossa. Sehän tottui tässä jo niin hyvin, että melkein ajomatka Tampereelle meni läähättämättä. Roks siis tuijottaa jäykkänä ikkunasta ja läähättää superkovaa stressaantuneena, välistä läähättää mun korvaan. Nyt kun tehtiin Tampereen, Turun ja Rauman reisut, tuli iso iso takapakki. Poronen alkaa läähättää oikeastaan heti ja on hirmu väsynyt automatkan jälkeen. Tuttu matka, joka on tehty kymmeniä kertoja, ja jonka jälkeen pääsee juoksemaan metsään ei aiheuta ensinkään huonoa oloa. Suurelta osin tässä on kyse korvain välistä, luulisin. Nuorena Roks pelkäsi kulkea autotien vartta ja väisti autoja kauas ojan puolelle. Tämä käytös saatiin totutettua pois, mutta nyt se on valitettavasti tullut takaisin. :o(

Mitä luultavimmin Roksu yhdistää jo agikisat ja autoilusta tulleen huonon olon, eikä siis ole oma itsensä kisapaikoilla. Päätin siis, että Roksuttaja vapautetaan kisakoiruudesta. Jos tilanne kovasti muuttuu, voi päätös muuttua. Nyt tavoite on, että Ronspula tykkäisi käydä kanssani edes agiharkkaamassa. Kisataan ehkä Porissa, jos siltä tuntuu. Agility aletaan tauon jälkeen ihan motivaationtekomeiningillä. :o)

Autoiluongelmaan kysyin neuvoa lääkäriltä. Rokki ei kyöki tai oksentele, niin ei koiteta pahoinvointilääkkeitä. Diapam ja vastaavat ovat turhan rajuja aineita. Aloitetaan suihkutella autoa Adaptil-liuoksella (ent. D.A.P.) ja toivotaan sen purevan poroisen ongelmaan. Autokin piiskura on ollut pois käytöstä, kun yksi vanha papparainen päättikin risteyksessä odottaessa, että meneekin viereiseen kauppaan ja peruutti takana odottavan eli mun auton nokkaan. Onneks ei Roks ollut kyydissä. Saman tien autoon tuli muutakin häikkää. :o( Nyt mun tars ajaa kovasti paljon, että nähdään korjaantuiko kaikki tänään korjaamolla. Suunnitelma on lähteä elokuun alussa Kiteelle Finasc-tapahtumaa seurailemaan, ja ajomatka on yhteen suuntaan 550 kilsaa eli auton on oltava luotettava.

Tuosta lääkärissä  käynnistä mainittakoon, että kumpikin rokotettiin ja Pippikselle tehtiin 8-vuotistarkastus. Plikka oli erinomaisessa kunnossa, lääkäri ihasteli sen hyvää kuntoa, energisyyttä ja kysyin, onko se 21 kg painavana pullea, niin ei ole vaan upean lihaksikas! Pipan oikean yläkulmurin ikenessä on patti, joka on oikein siisti ja sitä pitää seurata. Etujalkojen liikeradat olivat inan verran vajaat, ei siis mitään pahempaa murulaisesta löytynyt. :oD

Käväisin pääkaupunkiseudulla kesäkuun puolivälin paikkeilla ja tärkein juttu oli käydä katsomassa yhtä aussienarttua. Se oli ihana. Siitä tulee monella tapaa mieleen Pippa, vaikkei lainkaan läheistä sukua  olekaan. Ruumiinrakenne melko sama, ei jytky ei ruippana. Sillä on upea kontakti ihmiseensä ja se nautti ihan hirveästi puuhastamisesta. :o) Jos sille ens keväänä pennut tulee, toivon saavani niistä yhden. ;o)