Jatketaanpa tähän edelliseen kirjoitukseen, kun kerran käväistiin
pienesti harkkaamassa. :o) Johanna teki Hyrskylle jäljen, ja lähdettiin
Tuulan sakki ja me kavereiksi, jotta porukalla tehtäis esineruutuakin.
Mulla siis haave, että Pip ei olisi niin itsenäinen etsijä vaan menisi
takarajalle ja sieltä takas, pienen matkan päästä samalainen piikki.
Ajatus kaunis, mutta toteutus hyvin hyvin vaikea, koska ollaan monta
vuotta tehty luomusti esineitä. ;o) Inan päälle 50 metriä syvä ja leveys
vähintään 5 metriä, tallottiin varsin hyvin. Pip sai olla eka, panin
sille eteen, keskelle ja taa esineen. Upeasti taakse ja aika äkkiä
löytyi taain, seuraavaksi pidemmän haeskelun jälkeen keskiesine ja lopuks etumainen.
Ei niitä pistoja kyllä tällä tavalla kaunisteta. Täytynee pistää vain
yks esine ja silleen, että löytyy helpohkosti, jotta sais nopean
toivotun suorituksen ja lopettas siihen. Kaikkineen Pip varsin tehokas
ja hieno. :o) Sitten Rokki, joka ei irronnut laisinkaan, tuskin edes
puolimatkaan. Kävin heittämässä esineen Roksun istuessa katsomassa, ei
auttanut. Päästin Pipan autosta ja vieläkään ei poro suuremmin
innostunut. Pip tietty haki. Piilotin Roksulle vielä sateenvarjon, koska
Ronspu tykkää kaikesta hiukan erikoisemmasta. se lähti upeasti etsimään, mutta
ohi menevä auto sai pienen poronpään sekaisin. Se vain seisoi ja
tuijotti, harmittavaa tää Pompun auto-epävarmuus. :o/ Pyysin porosen luo
sieltä 20 metrin päästä, kuiskasin sille muistuttaakseni mitä tehdään.
Nyt jäpä läks hiensoti matkaan ja toi pätevästi sateenvarjon. :oD
Rokille varmaan täytyy tehdä samalainen mielikuvareeni, mitä Hyrsky sai
tehdä. Viedä sivulta tai takaa esine yhdessä koikun kanssa ja sit
palataan työskentelysivulle lähettämään koisku kauas.
Sitten Pip sai koklata pudotettua esinettä. Täähän on yks meen vakkareista ihan lenkillä, että saan nassikoille joptain vaihtelua. Nyt tiukempaan sävyyn eli seuruuta aluks, tipautin sateenvarjon (josta kuului tömähdys ja Pip huomasi, pitää suunnitella jokin järkevämpi tiputettava vaikka sukat). Jatkettiin ehkä 50 metriä. Seuraaminen epätasaisessa maastossa on yllättävän vaikeaa. Pitää siis tehdä seuruuta metsälenkin yhteydessä, jotta Pip tottuu siihen. Ja sitten pitää olla ylimääräinen patukka tms. mukana, jotta joskus voidaankin ex tempore palkata hyvästä seuruusta. Seuraaminen olis mukavampaa eikä gtarvis koittaa vilkuilla taakse. Pip ei ihan heti meinannut löytää sateenvarjoa, kuulemma meni tosi määrätietoisesti yhteen paikkaan ihan ku muistaen sen olevan siinä, mut ei ollutkaan ja sit piti ettiä. Nosti kyl heti löydettyäs. :o) Ja toi hienolla vauhdilla. Mää otin sotilaallisen asennon, ni Pip tajusi palauttaa virallisesti, se istui tosi nätisti mun eteen ja piti hyvin. Mää suhru tietty varjon sit pudotin varpailleni. :o/ Tätä ehdottomasti harjoittelemme. :oD Seuraamisesta keskittyneempää ja pidennetään hakemisen matkaa hiljakseeen. :o)
Sitten tein kuonostajille tarkkuusruudun eilen saamillani ohjeistuksilla. Yhtä hyvin nassit etsivät näin kevyemminkin tallatun alueen. Pipan piti haistaa jonkin aikaakin ja sitten löytyi ja luovutti hyvin. :o) Rokki löysi äkkiä, mutta en saanut kiinni sen sylkäisemää nappia ja sit taas etittiin. Miks oon niin saamaton, etten ala telkkarin eessä harkata. Kolikoita ja pikkusälää lattialle ja namipurkki mun viereen. Nätistä luovutuksesta palkka, ei pitäs olla vaikeaa, mää vaan niin saamaton.
Oli hirmu kiva tehdä näitä porukalla. :oD)) Kiitokset Tuulalle ja Johannalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti