Kaikki hyvä aina loppuu, niin myös kesäloma. Tää ja huominen enää jäljellä, joten nyt nautitaan täysillä viimeiset vapauden hetket. :oD
Meen piti herätä aikaisin aamulla, mutta ainakaan matte ei siihen pystynyt, oiskohan koikkuset kenties jotenkin, tiedä häntä. Muutamaa tuntia aiottua myöhemmin suunnaksi Kokemäki ja Palojärvi ja tarkoituksena nauttia uimisesta Pipan kanssa, mutta saada myös Ronspu uimaan vähän koiraa. Oheisvälineiksi pakattiin mukaan uimalelukapula, uimaleludelfiini, uimalelukolmio ja water wubba. Meillä oli loistava tuuri, ei ketään muuta pienen järvipahasen rannalla. :o) Ekaks lyhyt kävely, että koirat tulosti metsälle eikä rantaan, ja sit valloitettiin ranta. Pippa veti saukkotyylisesti kiihkolla vesilelujen perään. Rokkia kiinnosti rannassa vatsa ylhäällä kelluva ahven, mihin nuiva-matte totesi, että sen kanssa ei pelailla. Poroinen kiinnostui leluista ja tuli reippaasti veteen. Se hakikin sellaiselta etäisyydeltä leluja, että mennessä piti uida muutama veto. Pipan uimatekniikka on aina ollut upea: ei räpiköintejä, tehokasta, päämäärätietoista, mutta silti rentoa. Rokin lähtö uimaan näyttää räpiköinniltä, ehkä kaks vetoa etujalat kauhoo vedenpinnan päällä. Sitten se alkaa ku pieni majava, yhtään ei räpiköi, niska pysyy sen verran korkealla että pitkästä matkasta mahtaisi mennä jumiin. Ilme ei ole rento vaan mieluummin vakava. Poroinen taisi kyllä keskittyä enempi ääneensä ku uimatekniikkaan. Ite uidessa se on hiljaa, mutta lähtö vaatii kimakat haukut niin, että koko pieni järvi raikasi. Pippaliini ui koko aika ja nouti mun pitkälle heitäämiä leluja, ku koitin uittaa portsua. Testasin, lähteekö Roks lelujen lisäks myös mun perässä uimaan. Piti tarkkaan kehua just oikeassa kohtaa sen lähtiessä uimaan, niin sai hienosti rohkaistua uimaan useamman metrin matkan. Se tuli mua kohti, päin ja raapasikin paha mua. Rokin uimaetiketti ei vielä oo ees alkeistasolla. ;o)
Nyt koiskulat nukuskelevat, ja niitten turkeissa on hieno maanläheinen haju tyyliin Palojärvi. :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti